Viitaten aiempaan kirjoitukseeni, jossa pessimisti- ja optimisti-Minä keskustelevat, päätin hommata sukset. Olen kerran käynyt kokeilemassa niitä ja voin kuulla päässäni pessimisti-Minän äänet kun se vahingoniloisella äänellä kirkuu:"Haahhhaaaaa, olipa järkevää ostaa sukset...nyt on jalat rakoilla ja rahapussi tyhjänä. Tulee kalliiksi tämäkin harrastus, jos aiot jättää suksimisen tuohon yhteen kertaan!"

Tosiaan, kantapäissä on ammottavat rakot (nyt jo onneksi paranemaan päin) ja rahat - kaik männt. Mitä siitä, onpahan ainkin mahdollisuus harrastaa jotain liikuntaa ja päästä näistä ylimääräisistä vararavinnoista eroon.  Pessimisti taas kertoo, kuinka olen sen jo muutaman kerran tehnytkin: olen kahteen otteeseen laihtunut 8-10 kiloa ja ollut todella ihannepainossani (mikä on ihan tavallisen naisen ihannepaino, eikä minkään nälkäisen lipputangon) ja molemmilla kerroilla kaikki on tullut takaisin. Toisaalta optimisti yrittää piipittää, että no ei ainakaan yli sen, mistä lähdettiin...

Tällä hetkellä kilojen karistamistakin tärkeämpi tehtävä on saada pää kuntoon. Sain lisää sairauslomaa, koska muutaman viikon jälkeen olin vasta valmis nukkumaan normaaleja yöunia. Se on jo yksi voitto ja helpotus (en tiedä kuinka pitkäaikainen), sillä aiemmin heräsin jokaisesta rasahduksesta enkä yleensä enää saanut nukuttua sen jälkeen. Torkuin, heräilin ja näin kamalasti sekavia unia, ja aamuisin tunsin itseni vieläkin väsyneemmäksi, kuin illalla nukkumaan mennessä. Lääkärin kanssa keskusteltiin mielialaa kohottavan lääkityksen aloittamisesta, mutta haluaisin ensin ottaa selvää siitä, kuinka se voi vaikuttaa esim. raskauspyrkimyksiini. Toisaalta, kuinka tasapainoinen äiti voi olla, jos pää ei ole kunnossa, eli kyllä se lääkitys voisi olla paikallaan. Ja sitten myöhemmin ehkä se raskaus.